Arviointi auttaa GEF:iä kohdistamaan rahoituksensa tehokkaasti

 

Maailmanlaajuinen ympäristörahasto (Global Environment Facility GEF) on maailman vanhin monenkeskinen rahasto, joka sijoittaa kehittyvien maiden ympäristötyöhön. Se on jakanut 30-vuotisen historiansa aikana rahoitusta miljardien edestä. Vastuu merkittävien rahavirtojen kanavoimisesta on saanut GEFin ottamaan arvioinnin vakavasti.

Itsenäinen evaluaatiotoimisto toimii GEF:n organisaatiokaaviossa omana yksikkönään, ja sen johtajana raportoin suoraan johtokunnalle. Tehtävänämme on tuottaa riippumattomaan arviointiin perustuvaa tietoa rahaston ja sen rahoittamien hankkeiden tuloksista ja vaikuttavuudesta sekä  yhteistyön toimivuudesta kokonaisuudessaan. Koska GEF:n rahoittamat ohjelmat ja hankkeet toteutetaan eri järjestöjen  kuten Maailmanpankin, muutamien YK-järjestöjen ja isojen, ympäristöön keskittyvien kansalaisjärjestöjen kautta, tehtävämme on myös valvoa, että nämä arvioivat toteuttamansa hankkeet sovitulla tavalla.

Olemme juuri julkistaneet seitsemännen kokonaisvaltaisen arvion meneillään olevia  lisärahoitusneuvotteluja varten. Tämä evaluaatio tuo yhteen löydökset 34:stä eri osa-arvioinnista, joita toimistomme on laatinut lähes kolmen vuoden ajan. Kaikkiaan GEF on rahoittanut historiansa aikana yli 5 000 hanketta. Näistä jokainen loppuun saatettu hanke on arvioitu. Nämä hanketason arvioinnit ovat meille aarreaitta, kun tutkimme trendejä rahoituksen painopisteissä ja hankkeiden tuloksissa. Ne tuovat myös esiin erittäin rikkaan kirjon syitä, jotka selittävät hankkeiden onnistumisten edellytyksiä ja antavat osviittaa sille, mihin GEF:n ja sen järjestöjen kannattaisi panostaa.

Emme kuitenkaan tukeudu ainoastaan hanketason arviointeihin, joita toteuttajaorganisaatiot ja konsultit ovat tehneet, vaan teemme myös itse omia tutkimuksiamme. Esimerkiksi viimeisimmän kokonaisarvioinnin osana päätimme tutkia tarkemmin, mistä mitattavat erot eri maaryhmien välillä hankkeiden tuloksissa johtuvat. Kun vaikkapa Kiinassa ja Meksikossa yhdeksän kymmenestä hankkeesta onnistuu erinomaisesti, on vastaava luku Afrikassa paljon alhaisempi. Teimme maaryhmäarvioinnit vähiten kehittyneistä maista  yleensä ja Sahelin alueesta erityisesti sekä pienistä saarivaltioista. Arvioinnit valaisivat näiden maaryhmien erityisongelmia, joihin kuuluvat matala institutionaalinen kapasiteetti ja vähäiset henkilöresurssit. Etenkin köyhimmissä maissa on tärkeää, että ympäristöhankkeet auttavat myös ihmisiä toimeentulon hankkimisessa.

Teimme lisäksi erityisen arvioinnin maista, joissa haavoittuvuus ja konfliktitilanteet vaikuttavat hankkeisiin, sillä GEF:n rahoittamista hankkeista yli puolet toteutetaan juuri tällaisissa maissa. Arvioinnin mukaan heikko turvallisuustilanne ja kysymykset eri toimijoiden legitimiteetistä ovat suoranaisia uhkia hankkeille. Toisaalta löysimme esimerkkejä hankkeista, jotka olivat paikallisen väestön kannalta erityisen tervetulleita, sillä ne paransivat luonnonvarainhoidon kautta ihmisten toimeentuloa ja elintarviketurvaa sekä auttoivat paikallisyhteisöjä toimimaan yhteistyössä. GEF ei kuitenkaan systemaattisesti ota paikallista tilannetta huomioon ohjelmatoiminnassaan. Arviointi kehottaakin rahastoa parantamaan käytäntöään jatkossa.

Viime vuosina GEF:n strategiat ovat siirtyneet selkeästi sektoriaalisista ympäristöhankkeista integroituihin ohjelmiin, joiden kohteena ovat ympäristöön vaikuttavat yhteiskunnalliset prosessit. Ohjelmat kohdistuvat ruoantuotantoon ja maankäyttöön, kaupunkeihin ja tuotantoketjuihin, joilla on erityisen suuri ympäristövaikutus. Päivittäiset tuotteet, kuten soijapavut, palmuöljy ja liha, ovat suurimpia syitä trooppiseen metsäkatoon ja vaikuttavat suuresti niin ilmastonmuutokseen kuin biodiversiteetin katoamiseenkin. Kaupungit kuluttavat kaksi kolmasosaa maailman energiasta ja päästävät ilmoille 70 prosenttia kasvihuonekaasuista. Niiden hallitsematon kasvu kehitysmaissa johtaa tärkeiden ekosysteemien tuhoon ja metsäkatoon ja samalla tekee kaupungeista ja niiden väestöstä hyvin haavoittuvaisia ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Toisaalta hyvällä kaupunkisuunnittelulla kaikkia näitä ongelmia voidaan ratkaista.

Nämä ohjelmat ovat sen verran uusia, että niiden vaikutuksia on liian varhaista arvioida. Olemme kuitenkin pyrkineet ennakoimaan niiden onnistumista formatiivisen arvioinnin avulla. Näyttää selvältä, että on viisaampaa keskittyä ongelman aiheuttajiin kuin yrittää korjata jo tapahtunutta tuhoa.

Käytämme arvioinneissamme monia erilaisia metodeja. Kokeelliset metodit eivät usein ole mahdollisia tämän tyyppisissä tutkimuksissa, mutta pyrimme kvantifioimaan tuloksia siinä määrin kuin mahdollista. Koska monissa GEF:n ohjelmissa kohteena on vaikkapa maankäyttö tai kasvillisuus, olemme kehittäneet tapoja käyttää kaukokartoitusta ja paikkatietojärjestelmiä mittaamaan muutosta. Näitä voi yhdistää sosioekonomiseen analyysiin. Mitä tahansa metodia käytetäänkin, tärkeintä on systemaattinen analyysi ja triangulaatio.

Miksi arvioinnista on tullut niin tärkeä osa GEF:n toimintaa? Yhtenä syynä on se, että GEF perustettiin olemaan innovatiivinen rahoitusmekanismi, jonka puitteissa voidaan testata uusia, parempia tapoja toimia ympäristön hyväksi. Tällainen kokeellinen lähestymistapa tietysti vaatii, että arviointi on oleellinen osa järjestelmää. Vuosien saatossa arviointi on lisäksi todistanut arvonsa tuottamalla käytännöllistä tietoa toimintamallien tarkoituksiin sekä vastaamalla johtokunnan ja muiden osallistujien tarpeisiin joustavasti ja ajallaan.

Olemme juuri julkaisseet kirjan Environmental evaluation and Global Development Institutions – a case study of the Global Environment Facility, jossa valaisemme näitä asioita tarkemmin GEF:n näkökulmasta. Kirjan esittelytilaisuuden tallenne löytyy GEF:n YouTube -kanavalta.

Originally published by the FInnish Evaluation Society.